Teksti ja kuvat: Markus Lehtipuu

Matkaopaskirjoissa on paikkoja, jotka ovat pystyssä ja sellaisia paikkoja, joita ei enää ole. Mutta se, mitä harva tietää, ovat matkaopaskirjojen kohteet, joita ei koskaan julkaista missään. Tässä on sellainen.

Vietnam-oppaan 1. painos ilmestyi 2011 ja seuraavaa painosta on tehty parin vuoden ajan. Nimittäin huhtikuussa 2016 tein ensimmäisen päivitysmatkan Phu Quoc -saarelle. Tulin juuri saarelta pois.

Huhtikuussa 2016 saarella oli täydessä vauhdissa ruotsalaisten vetämä karting-rata. Kaikki oli hienoa, oli vastaanottorakennus, hieno rata, palkintokoroke ja Ruotsin lippu liehumassa.

Vain hieman yli vuosi oli vierähtänyt, kun lähdin etsimään paikkaa. Ajoin kerran ohi, enkä nähnyt mitään. Sitten katsoin käsikirjoituksesta tarkemmin – miten olin opastanut vuoden 2016 tilanteen mukaan? Palasin uudestaan, kunnes näin suljetun portin ja vehreän pusikon. Kurkistin sen taakse – siellä se on.

Vähän myöhemmin aloin kaivaa vanhoja kuvia – tai ei niinkään vanhoja. (klikkaa kuvia suuremmiksi)

Tässä se on – huhtikuu 2016. Siisti karting-rata, Ruotsin lippu keskellä, palkintopalli ja renkaat radan reunoilla.

Tässä on vastaanotto, muutama antaa varjoaan, helppo nähdä päätieltä ja helppo mennä kyselemään.

Myös mainoskyltti oli huhtikuussa 2016 paikallaan.

Ja näin lokakuussa 2017 – rehevä kasvillisuus on kovaa vauhtia peittämässä maiseman. Lippuja ei ole mutta palkintokoroke vielä näkyy, jonkin aikaa.

Vastaanottorakennusta uhkaavat lähestyvät puskat. Pääovi on teljetty, mutta sivuovi on sepposen selällään.

Autonrenkaat ovat paikallaan, mutta pian kasvillisuus peittää ne.

Salaperäinen kirjanpito on jäänyt muistiinpanotaululle. Voisiko tuosta päätellä milloin paikka on hylätty?

Sisätiloissa on muistoja karting-ajeluista.

Vastaanottorakennus on surullisesti rapistumassa.

Nyt entinen ajorata on nopeasti metsittymässä.

Päätieltä, kasvavan pensasaidan takaa näkyy enää hylätty vastaanottorakennus.

Vaikka karting-rata ehti toimia oman aikansa, se ei koskaan tule saamaan mainintaa Suomalaisen Matkaoppaan Vietnam-oppaassa.

Jos jotakin tästä tarinasta voi oppia on luonnon ylivoima. Ihmisen toimet jäävät aikanaan unholaan, mutta luonto ei hätkähdä mitään. Se kasvattaa tähän aikanaan tiheän metsän, eikä tätä paikkaa osaa kukaan enää etsiä.