Maata pitkin Shanghaista Bangkokiin – tämä on viimeinen pätkä!

Teksti ja kuvat Markus Lehtipuu

Se alkoi päätöksestä lentää Shanghaihin menopaluulennolla, mutta kun tein varausta, oli S-Pankki huollossa. Sain varauksen, printtasin sen, mutta raha ei koskaan liikkunut. Käytin varausta viisumihakemuksessa, mutta kun matka lähestyi, tein ratkaisun ja varasin samalle yölle pelkän menolennon Spring-lentoyhtiöllä. Joutuisin siis palaamaan maata pitkin, ja sitä todella halusinkin.

Päästyäni Kiina halki Laosin rajalle ja Laosin halki Mekong-joelle, oli aika suorittaa viimeinen osuus: Mekong-joelta Bangkokiin.

Olin saapunut Laosin Luang Namthasta Huay Xain bussiasemalle. Mukana oli vain 2 euroa paikallista valuuttaa eli 20.000 kip. Se riitti kuljetukseen raja-asemalle. Ei enempää eikä vähempää.
Uudehko silta ja sen raja-asema ovat modernia insinööriosaamista, ja rajanylitys oli helppoa kuin heinänteko.
Lyhyt jono, leima passiin ja seuraavaan etappiin
Joen yli ei ole tarkoitus kävellä eikä se houkuttelekaan. Jatkuvasti kulkeva bussi pyytää 25 baht kuljetuksesta Thaimaan raja-asemalle. Ja näin se raja railona aukeaa…
Kun on vierähtänyt lähes kuukausi siitä, kun on jättänyt hyvästit Thaimaalle Suvarnabhuminn lentokentällä, on iloista päästä takaisin.
Ja kun passissa on Thaimaan leima passissa, on vieressä odottamassa kuljetus keskustaan. Tämä kyyti maksaa 60 baht, ja matkaa on noin 10 km.
On kaksi tapaa tutkia majoitusta: kiertää katsomassa, ja majoittua itse. Tämä paikka löysi itse itsensä, tai pikemminkin, tuktuk-kuski pysäytti tämän kohdalla. Lähtöhinta 200 baht (6 euroa) oli vähän liioittelua, mutta riitti houkutteluksi. Toinen seikka on tuo uima-allas. No, katsomaan.
Tulin paikalle amerikkalaisen latinonaisen kanssa (Asuu Chiang Maissa), ja hän halusi omann vessan .Mulle kelpasi 250 bahtin huone (7,50 €). Lautaseinäinen siisti huone, no worries.
Hotellin alueella on aivan upea uima-allas, mutta talvikaudella yöt ovat kylmiä joten en pulikoinut.
Chiang Khongissa kävin vain kerran aiemmin, silloin skootterilla. Nyt pidän kävelyä parempana, saa rauhassa tuntumaa pikkukaupunkiin ja pystyy paremmin tallentamaan tunnelmaa.
Chiang Khongin nähtävyyksiä ovat temppelit, joilla on pitkä historia: sijainti Mekongjoen rannalla on tae vaiherikkaasta historiasta.
Mekongjoki itsessään virtaa arvokkaana ja hitaasti, vasemmalla Laos, kaukana näkyy rajanylityspaikan torneja.
Tutkimuskierroksella näkyi paikallinen merkkihenkilö, farang-baarin farang jonka koiralla oli oma vakiopaikkansa.
Chiang Khong menetti osan merkityksestään, kun silta valmistui. Aiemmin Laosiin kuljettiin venheellä joen yli. Hotelleista on ylitarjontaa, minkä takia ei tarvitse varata etukäteen. Tosin on myös syy varata: alennushinnat löytyvät juurikin netistä. Tämä on pikkukaupungin ykköshotelli Ibis, jonka takapihalla on joen rannassa uima-allas.
Ibis-hotellilla on myös maisemaravintola, taustalla Laos.
Tämä on hotellibisneksen osaamista: hyödynnä maisemaa. Eivät kaikki halua pelkkää hyvää huonetta. Hotellin täytyy tarjota elämyksiä maisemien muodossa. Toisaalta samaa maisemaa tarjotaaan myös pohjahinnoilla. Jokaiselle jotakin.
Kun Chiang Khong oli paketissa, tutkittu ja nähty, oli aika jatkaa matkaa. Tiesin haluavani “punaisesta bussista” kyydin, latinonainen puolestaan oli varannut (ihan turhaan) etukäteen bussikyydin “vihreään bussiin” Chiang Maihin. Kävelimme ja etsimme ja eksyimme kunnes oikeat bussiasemat löytyivät. Minä löysin haluamani punaisen bussin ja eikun menox sano Annikki Tähti.
Tarkoitus oli kulkea puoliväliin matkaa kylään nimeltä Phaya Mengrai, josta jatkaisin sitten joulunviettoon pikkukylään. Ongelma on siinä, että vain joka toinen bussi kulkee Phaya Mengrain kautta. Jouduin odottamaan puoli tuntia.
Näkymää matkan varrelta.
Jollekin paikallisbussi Thaimaaan “Lapissa” voi olla jo haaste, mutta ei. Tämä on haaste. On jännittävää tarkkailla äärireissaajien ratkaisuja – tässä pitkänmatkan polkupyörähaaste.
Kulottaminen on maan tapa, siitä ei vaan päästä eroon
Joulunviettoa
Olin todistamassa pariskunnaan häitä samassa kylässä, nyt on tyhjälle tontille saatu kaksi isoa taloa…
Ja sinne järjestettiin rouvalle synttärijuhlat
Lapset koukuttuvat älypuhelimeen
Kun taas aikuiset juhlivat myöhään
Verkkaisina joulun pyhäpäivinä katselemme kylän hitaasti soljuvaa elämää
… jolle on tärkeämpää, että se soljuu kuin se tyyli, millä se soljuu.
Ja sitten takaisin baanalle. AH3 eli Aasian valtatie 3 jatkuu Thaimaan puolella. Kunmingista olin kulkenut lähes 700 km AH3-valtatietä Laosiin, Laosissa mutkittelevaa vuoristotietä ja Thaimaassa jatkettiin taas vähän parempaa maantietä.
Perillä Chiang Rain keskustabussiasemalla.
Chiang Rai on kehittynyt siinä missä muukin Thaimaa, ja tallensin tämä trendikkään hostellin aulan kamerallani.
Sitten eteenpäin. Ostin hyvissä ajoin menolipun Chiang Maihin, ja se sattui tällaiseen bussiin. Päiväbussi, niin saisi katsella maisemia eikä teeskennellä nukkumista.
Joka matkavälillä on nähtävää, kun malttaa pitää silmät auki. Monet paikalliset sulkevat näkyvyyden verhoilla, itse en koskaaan.
Kuuluisat kuumat lähteet ovat matkan puolivälissä, ainakin ajallisesti. Tämä lavastetemppeli on olevinaa khmer-temppeli, vaikka sisällä ei ole mitään. Siitä piti tulla kylpylä, mutta nyt vain ulkokuori on pystyssä.
Isot tietyöt jatkuvat Chiang Main pohjoispuolella. Aikanaan tieyhteys tulee olemaan nopea, nyt kaikkea muuta.
Perillä Chiang Maissa. Pilvisenä päivänä taivas on harmaa, kun jättikokoinen ostoskeskus takaa loputtomasti ostettavaa niin asukkaille kuin turisteillekin.
Päästyäni Chiang Maihin alan heti järjestää itseäni Bangkokiin. Käy ilmi, että 30.12. lähteviin juniin on saatavana tasan yksi makuupaikka. Otan sen ja maksan 801 baht (24 €).
Chiang Mai on maan toiseksi suurin turistikaupunki, Bangkokin jälkeen, ja monessa suhteessa sitä pidetään maan miellyttävimpänä.
Sadepilvet kolkuttelevat Chiang Maissa, temppelin takana.
Temppelissä tehdään säätöjä.
Tutkin enimmäkseen katua majapaikan ja rautatieaseman välisellä reitillä.
Kaupungin hienoimpiin kuuluva ravintola tarjoaa mahtavan takapihan kahvitteluun tai ruokailuun.
Thaimaassa polkupyöräily on nouseva trendi, maan uuden kuninkaan esimerkin mukaisesti. Varustelu on viimeisen päälle!
Sitten löytyi uusi tyyliravintola…
Sama sisältä.
Vastapäätä löytyy kahvila, joka on perustettu kesken jääneen rakennusprojektin rakenteidenn alle.
Saman pihan varrella on lisää tyylitajulla toteutettuja istumapaikkoja.
Ja toisessa temppelissä on taas työnteko kesken.
Minä taas eläydyn kuumatkatarinaan
Raskalaiskahvilan sisustus hakee vertaistaan.
Kävelymatkalla rautatieaseman suuntaan.
Sisustusta jossakin matkan varren ravintolassa.
Perillä Chiang Main rautatieasemalla.
Oikea laituri ja oikea juna löytyneet
Ravintolavaunun henkilökuntaa valmistautumassa yöjunamatkaan.
Junan lähdettyä tulee henkilökunta petaamaan jokaisen sängyn erikseen.
Ateria pitää tilata petipaikalle, eikä sitä yleensä syödä ravintolavaunussa.
Yön pimeydessä juna rullaa pitkin Thaimaan maaseutua kohti Bangkokia, jokaisen verhon takana kuorsaa yksi junamatkustaja, mutta minä en pysty nukkumaaan. Kapearaiteinen junamatka heiluttaa koko matkan ajan.
Vihdoin perillä, 31.12.2019 Bangkokin Hualamphongin asemalla. Kello on 6.23 ja on vielä pimeää. Edessä on haasteena majoittuminen tuttuun majapaikkaan ilman ennakkovarausta (se muuten onnistui tosi hyvin). Shanghai – Bangkok on toteutettu maata pitkin!