Norwegian halpalennolla Afrikkaan, miten kaikki sujui? By Markus Lehtipuu Kirjoitin ensimmäisen Suomalaisen Matkaoppaan Marokosta. Se oli 1990-luvun alkua, ja tavoitteena oli luoda suomenkielinen matkaopassarja, joka kattaisi matkakohteita kaikilta maailman mantereilta.Tähän tavoitteeseen myös olemme päässeet, ja urakka jatkuu. Minulla oli pari viikkoa aukkoa aikatauluissa helmi-maaliskuussa, enkä halunnut jämähtää Suomen talveen, pimeään ja kylmään. Kun Norwegian tarjosi alennushintoja, tarrasin niihin kuin sika limppuun. Ensin olisi päivälento Marrakechiin, kahden viikon päästä paluu iltalennolla Helsinkiin. Kumpaankin suuntaan lento kesti yli 5 tuntia, joten Norwegian laskutti tunnin lennosta hieman yli 10 euroa. Kone oli täynnä. Vuoden 1991 Marokko Suomalainen Matkaopas oli kirjallisesti hyvä kokonaisuus, mutta silloinen kustantaja halusi kovakantisen matkaoppaan, mikä on täysin järjetöntä. Toisekseen kartat olivat alkeellisia. Yllättävää on, etten 1990-luvun jälkeen ollut palannut koko maahan. Oli jännittävää nähdä, olisiko maa muuttunut, ja miten. Tykkään katsella ikkunapaikalta maisemia ja samalla kuvata. Marokko on toki monipuolinen maa pinnanmuodostukseltaan, mutta pääpiirteissään Marrakechin seutu on kuivaa. Marrakech on miljoonakaupunki. Marokon asukasluku on myös kasvanut nopeasti. Arabia ja ranska ovat Marokon pääkielet. Jos ei osaa kumpaakaan, englannilla pärjää hyvin Marrakechin keskustassa. Saavuttuani lentokentälle lähdin kulkemaan kohti keskustaa, centre Ville, en kävelläkseni sinne vaan löytääkseni paikallisbussin. Pysäkillä oli ystävällinen englantilainen mies, joka oli ekaa kertaa Afrikassa. Minä selitin oman tarinani, etten muista Marrakechistä mitään, ja vaikka muistaisinkin, sillä ei olisi mitään merkitystä. Päätimme mennä samalla bussilla keskustaan, ja sanoin, että seuraan häntä kuin hai laivaa, koska minulla ei ollut varauksia mihinkään majapaikkaan. Engelsmanni oli varustettu älypuhelimella, ja siksi kiersimme ympyrää löytämättä sitä majoitusta, johon hän oli buukannut oman petinsä. Lopulta minä kysyin, ja sain paperille piirretyn kartan, jonka avulla majapaikka löytyi heti. Ehkä tämä symbolisoi jotakin. Oli sinne kylttejäkin, kuten yllä olevassa kuvassa näkyy. Ei ehkä ihan tavanomainen mutta suuntanuoli se ainakin oli. Marrakechissä oli ja ehkä on vieläkin jokin ongelma nettivarausten kanssa, koska useimmissa majapaikoissa näytti olevan tilaa vaikka muille jakaa, mutta perillä paikka oli tupaten täynnä. Sain kuitenkin yhden yläsängyn makuusalista, ainoaksi yöksi, päätin. On aina vaikeaa saapua iltapimeällä uuteen kaupunkiin, ja silloin on otettava sen minkä saa. Seuraavana päivänä sitten etsitään tarkemmin. Riad on Marrakechin kuuminta hottia. Se on perinteinen rakennus, missä huoneet ovat sisäpihan ympärillä. On mahdollista vuokrata luksushuone 200 eurolla, tai hakeutua hostelliin, jossa sänkypaikka maksaa alle 10 euroa. Rakennuksen muoto on yleensä aina sama. Marrakech on iso kylä, ja majoitusta on varmasti monessa paikassa, mutta pidin selvänä, että vanhankaupungin keskellä asutaan, maksoi mitä maksoi, eikä yleensä maksa paljon. Eka yö maksoi 9 euroa, ja aamulla lähdin etsimään parempaa ja halvempaa. Vanhassakaupungissa tapahtuu aina, ja kamera kannattaa pitää esillä. Lisäksi kun matkustan (lähes) aina pelkillä käsimatkatavaroilla, on ihan sama, kuinka kauan kestää löytää katto pään päälle, koska repun kantaminen ei ole varsinainen rasite. Plan A oli ollut jo jonkinlainen pettymys, ekan yön majoitus oli ollut levoton ja majapaikka sekava. Plan B oli myös haastava. Median sokkeloissa olikin hankalaa löytää mitään. Eipä siellä ollut majoitusta joka mutkan takana, tai oikeastaan oli, mutta ne oli merkitty heikosti. Lopulta pysähdyin lounaalle ja netistä yritin hahmottaa 1) missä olen, ja 2) minne haluan. Kävi ilmi, että olin ollut halutun majapaikan ovella, mutta missään ei lukenut, että se on varsinaisesti majoitusliike. Suuntasin siis sinne. Vanhan kaupungin elämää Majorelle oli alusta alkaen kivan oloinen. Se on tyypillinen riad, siinä on kolme kerrosta +kattotasanne ja kaikki oli siistiä. Kuvassa oleva kaveri oli vastaanottamassa minua, ja hän oli luottomieheni koko oleskelun ajan. Hyvin ystävällinen kaveri, oli halukas kättelemään ja halaamaan kaikkia asiakkaita, toverillisessa mielessä. Majoitus maksoi 8 euroa ja siihen kuului wifi ja aamiainen. Majapaikan katolta näkyivät Atlasvuoret. Moskeijoita on paljon joka suunnassa, ja useita kertoja päivässä kakofoninen allahuakbar kaikui pitkin miljoonakaupunkia. Luvassa oli myös yllättäviä sosiaalisia kontakteja. Aiemmin Kroatiassa tapamaani Veronika (Puolasta) oli käymässä Marrakechissä brittiläisen boifrendinsä kanssa, ja sovittiin tapaaminen "halpaan ja hyvään" ravintolaan. Olin etuajassa. Ja yhteiskuva. Brittikaveri on insinööri, ja kehuinkin insinöörejä, koska ilman heitä mikään ei toimi. Kun ei varaa etukäteen, on mahdollisimman joustava vaihtamaan kortteeria, jos ei viihdy. Viihdyin toki hyvin Majorellessä, mutta katselin Kaktus-hostellia sillä silmällä. Kävin siellä kuikuilemassa, mutta se ei vaikuttanut olevan parempi kuin Majorelle. Hieman halvempi se olisi ollut, mutta lopulta jämähdin 13 yöksi Majorelleen. Viihdyin hyvin sokkeloisessa Medinassa, missä oli koko ajan elämää tarkkailtavaksi. Samalla alue on valtava basaari, jossa on myös erikoisuuksia, kuten tämä sisäänkäynti, joka on koristeltu kuninkaallisin kuvin. Kaiken keskellä on aukio Jemaa el Fna, jossa kävin joka päivä. Ympäristö ja ilmapiiri olivat inspiroivia, koska olin tullut tekemään luovaa työtä. Hostellissa oli periaatteessa keittiö, mutta se oli lähinnä aamiaista varten, ja sen valmistivat henkilökuntaan kuuluvat. naiset myös kokkasivat siellä pannareita. En siis ostanut lihanruhoja, vaan etsin paikallisia makuja. Herkkuja myös löytyi.Jämähdin tämän paikan vakioasiakkaaksi. Mixed meat pitaleivän sisällä, mukana iso määrä sipulia ja tomaattia + mausteet. Koko herkku maksoi 1,50 euroa. Paikkaan oli koko ajan jonoa, mutta liha kypsyy ajallaan, pitää vain odotella. Elämää elävässä elämässä Marrakechissa vuonna 2020. Hostellissa ei sallittu alkoholia, enkä itse asiassa nähnyt yhtäkään viini / viina / olutpulloa kahden viikon aikana. Ei se haitannut. Keskityin töihini. Olin ottanut mukaani koko Shanghai-opaskirjamme raakataiton, ja tein ensin oikoluvun ja sen jälkeen kuvamerkinnät printteihin. Se oli hidasta hommaa, ja istuin usein alakerrassa tai kolmannen kerroksen ravintolassa ja merkitsin kuvaohjeita. Pystyin myös tekemään perspektiivikorjauksia sillä ohjelmalla, joka tuli kaupan päälle, kun ostin Bangkokista marraskuussa uuden kovalevyn läppäriini. Lisää sosiaalisia kontakteja. Suomen johtava matkabloggaaja Anna Koskela oli käymässä Marrakechissä ja päätettiin mennä syömään. Hän oli jo jotakin syönyt, mutta minulla oli nälkä. Ehdotin samaa paikkaa kuin edellisellä kerralla, mutta kun nainen teki tilauksen, tarjoilija ei tuonut sitä. Mietin, olenko sittenkin liian feministi, kun en tajua, että miehen täytyy tilata ruoka myös (itsenäiselle suomalaiselle) naiselle, koska marokkolaiset eivät naisia kuuntele?? Asia jäi mysteeriksi, mutta Anna väitti, että hän oli ennestään riittävän kylläinen. Joka päivä tein kävelyretket Jemaa el Fna -aukiolle ja vanhankaupungin sokkeloihin, usein ottaen kuvia näkemästäni. Jokapäiväinen rituaali oli hakea aamiaisen ja aamutöiden jälkeen lasillinen tuoretta appelsiinimehua jemaa el Fna -aukiolta. Maassa maan tavalla. Appelisiinituoremehu maksoi vain 0,40 euroa. Sieltä olisi saanut juomia myös tuontihedelmistä, mutta miksi olisin juonut eksoottisia litkuja maassa, joka on tunnettu sitrushedelmistään? "Eksoottinen" Marrakechin Jemaa el Fna alkaa olla jo aikansa elänyt. Siellä on aina pidetty häkissä eläimiä, joita tarjotaan turisteille kuvattaviksi. Siellä on käärmeenlumoajia, apinoita pienissä häkeissään tai esim. lintuja. Useimmat turistit näyttävät olevan paljon enemmän kiinnostuneita esim. Saharan autiomaaretkistä kuin eläinraukkojen kanssa poseeraamisesta. Toinen vakioruokapaikka oli tämä. Monipuolinen salaattilautanen maksoi euron, neljänneskana kaksi euroa. Oliiveja sai kilohinnalla ja halvalla. Ostin pariin kertaan ison kipollisen ja söin nautinnolla. Vihdoin oli aika lähteä lentokentälle. Olin saanut Shanghai-urakkani valmiiksi, ja rahaa oli jäänyt yli yllättävän paljon. Laskin että vuorokausikustannus majoituksineen oli 20 euroa. Se on todella vähän, ja on vaikea keksiä toista maata ja kaupunkia, jossa voisi elää yhtä edullisesti ja samalla kuitenkin riittävän laadukkaasti. Tämä liikennemerkki ei varoita parikelkkailusta vaan siinä lukee POTS eli STOP. Kävelin Koutobia-minareetin ohi. Reitille sattui myös Marrakechin ylellismpiin kuuluva luksushotelli La Mamounia, jossa voi yöpyä, jos maksaa noin 550 euroa. Koko oleskeluni - kaksi viikkoa Marrakechissä - maksoi minulle vähemmän kuin 550 euroa. Kävelin luksushotellin sisäänkäynnistä takapihan puutarhaan ja kunnioitin sisätilojen valokuvauskieltoa. Taaskaan tarkoitukseni ei ollut kävellä lentokentälle vaan Carrefour-supermarketiin, jonka olin nähnyt bussin ikkunasta kaksi viikkoa aikaisemmin. Oli jotenkin eksoottista nähdä suuntanuoli Casablancaan. Poliisi sakottamassa, Atlasvuoret taustalla. Viimeksi kun olin Marrakechissä yli 25 sitten, olin paikallisten matkailuviranomaisten kutsusta, ja söin paljon lampaanlihaa ja huuhdoin herkut paikallisella punaviinillä alas. Nyt näin viiniä ensimmäistä kertaa koko oleskeluni aikana. Ei se edellinen kokemus ollutkaan mitenkään yleinen. Halvin paikallinen viini 3,50 euroa. Marokon ensimmäinen koronavirustapaus ilmeni sen jälkeen kun olin saapunut jo maahan. Se oli Casablancassa. Muuten ihmiset elivät täysin vapaasti, kukaan ei ollut huolissaan mistään. Jokunen itäaasialainen turisti piti maskia suunsa edessä. Oluttarjous 15,50 euroa kuudelta pullolta. Sitten bussipysäkille, joka muuten oli ensimmäinen näkemäni sitten Jemaa el Fnan, eli aika pitkä kävely pysäkille. Onneksi Carrefour oli ensimmäinen määränpääni, ei bussipysäkki. Bussi lentokentälle (ja toiseenkin suuntaan) maksoi 0,40 euroa, kun taas taksi voisi maksaa 20-80 euroa. Bussissa oli tunnelmaa ja käsimatkatavaralla se on vaivatonta. Muutenkin valitsen elämän ja torjun tylsän taksimatkan. kahden viikon matkalle osui muutama kuuma päivä, muutama viileä päivä mutta yhtään tylsää hetkeä ei Marokko tarjonnut.Kirjalliseen ja luovaan työhön keskittyminen inspiroivassa ympäristössä ja toisaalta rauhallisessa sisäpihan pöydässä onnistui paremmin kuin vaihtoehtoinen oleskelu Suomessa. Toisaalta ajatus uusintapainoksesta (Marokko Suomalainen Matkaopas) sai rohkaisua, vaikka ajatus ei kovinkaan akuutti olekaan. Jos lennot marokkoon jatkuvat, se on erittäin potentiaalinen kohde uudelle suomenkieliselle opaskirjalle.

Marokko

Paluu Marokkoon
Gallery

Paluu Marokkoon

By admin|2020-03-13T11:24:59+00:0013 maaliskuun, 2020|Lämpimät maat|

Norwegian halpalennolla Afrikkaan, miten kaikki sujui? By Markus Lehtipuu Kirjoitin ensimmäisen Suomalaisen Matkaoppaan Marokosta. Se oli 1990-luvun alkua, ja tavoitteena oli luoda suomenkielinen [...]