Teksti ja kuvat: Markus Lehtipuu

Ongelma: Norwegian myy todella edullisia menolentoja Prahaan ja Budapestiin. Paluulento on usein 2-3 kertaa kalliimpi.

Ratkaisu: Lue tämä blogiteksti!

______

Lähdin aikaisin liikkeelle. Kun keskitalveen näytti jäävän vajaan kolmen viikon tyhjä väli, mietin mitä teen. Oli joulukuun alku, ja Norwegian tarjosi hurjia alennuksia Prahaan. Minulla oli myös aiemmista halpalennoista kertynyt hyvin Cashpoint-pisteitä.

Niinpä minulla oli yhtäkkiä 15 euron menolento Prahaan. Mitäs sitten tehtäisiin?

Päämääränä oli Budapest, josta sitten pitäisi päästä pois.

Budapest on siinä mielessä matkailukeskus, että unkarilainen halpalentoyhtiö Wizzair tarjoaa uskomattomia hintoja kunhan on riittävän aikaisin asialla. Tein varaukset joulukuun alussa ja lensin helmikuun puolivälissä.

Vaihe 1 Wizzairin halpalento Budapest – Varsova

Ensimmäinen legi oli Wizzairin lento Budapestistä Varsovaan, se maksoi kokoluokkaa 20 euroa 

Halpalento sananmukaisesti! Heräsin tähän kuvioon, kun tajusin missä mennään. Budapestin lentokentän “pahamaineinen” halpalentojen halli on palautettu käyttöön, kun se oli aiemmin remontissa.

Terminaalista mennään kyllä muka “portille” mutta sitten mennään ulos tuuleen ja tuiskuun ja astutaan portista hallin sisälle, missä seistään jonossa aika pitkään. No, sitä saa mistä maksaa tai etenkin mistä ei maksa!

Myös priority-ihmiset joutuivat seisomaan.

Hallista mennään taas pitkään tuuliseen käytävään, jossa taas seistään, ja sitten jonossa sisään. Asiaa hankaloitti tosiaankin kova tuuli ja räntäsade.

Varsovan Chopin-lentokentälle lennettiin tunti. Perillä oli hyvin moderni terminaali, jossa oli vaivatonta suunnistaa. Olin päättänyt kokeilla junayhteyttä. Aikaa oli runsaat 3 tuntia bussin lähtöön.


Varsovan lentokentältä lähtee junia kahteen suuntaan. Keskustaan menevät junat joissa lukee Przez (kautta) otsikon alla Warszawa Cent. Lähtöjä on noin puolen tunnin välein.


Vaikka juna on vihreän automaatin juna, pitää keskustaan ostaa punaisen automaatin lippu. Se johtuu muun muassa siitä, että juna kentältä on kaupungin liikennelaitoksen (punainen automaatti) alueella, kun taas vihreästä automaatista voi ostaa vain kaukojuniin lippuja eli Varsovan keskusasemalta (Warszawa Cent.) lähteviin juniin.

Vaihtoehtoina on 20 minuutin lippu (ei riitä) tai 75 minuutin lippu, joka maksoi 4,40 zlotyä, joitakin senttejä yli euron. Lopulta käytin 75 minuutin lipun aina perille bussiasemalle saakka.

Lentokentältä lähtevät junat ovat moderneja, siistejä ja mukavia. Niissä toimii myös wifi.

Varsovan keskusasema on tuttu aiemmilta reissuilta. Niinpä ajattelin mennä perinteiseen ruokalaan syömään jotakin aitoa puolalaista kotiruokaa edullisella hinnalla.

Kun nousin junalaiturilta ylös päähalliin, huomasin, että kehitys kehittyy ja ruokalan tilalle oli avattu mäkkäri tai Wok Sushi. Tai joka tapauksessa puolalaista ruokaa ei enää saa Puolan pääkaupungin päärautatieasemalta.

Melkein jo menin mäkkäriin mutta kun touhusta on tullut epäinhimillistä, jätin väliin.

Lähdin siis tallustamaan kohti metroasemaa, josta metro veisi bussipysäkille.

Puolalaisen kotiruoan etsintä ei tuottanut tulosta tässäkään. Taustalla Stalinin hammas, etualalla amerikkalaista sokerilitkua, jolla se hammas tuhoutuu.

 

Varsovassa on todella hyvin restauroitu vanhakaupunki, kun taan moderni Varsova näyttää tältä.

Vaihe 2 Bussilla Varsovasta Gdanskiin

Kun ostin halpalentoja, lähdin myös bussimatkaostoksille. Puolassa nimittäin on Onnibussin tytäryhtiö tai joku vastaava kopio. Kaikki on täysin samaa.

Kun varasin bussimatkaa, oli ajatuksena antaa riittävästi aikaa Varsovassa paikallisliikenteeseen ja syömiseen ja jättää Gdanskiin riittävästi tunteja etsiä sänky jostakin hostellista.

Olen Varsovasta hypännyt bussiin ainakin kolmelta eri metroasemalta. Siksi on hyvä ymmärtää lukea mitä bussilipussa oikeasti lukee.

Polski Bus käyttää ainakin M1-linjan (sininen linja) pohjoisinta metroasemaa, jossa on paikallisliikenteen bussiterminaali ja yksi laituri kaukobusseille.

Mitään palveluja ei ole itse bussitoimiston pientä kauppaa lukuun ottamatta. Niinpä alkoi ravintolan etsintä.

 

Lopulta muutaman sadan metrin päässä oli pizzaketju ja Viet Bistro Kebab. Puolalainen ruoka jäi löytymättä.

Viet Bistro oli kelvollinen pikaruokala, jossa kebablautanen maksoi hieman alle 5 euroa.

Polskibus reitti P1 on pääkaupungista Gdanskiin, joka on Puolan Turku. Suomen Turkuun kulkee pääkaupungista reitti F1.

Reilusti etukäteen ostettuna tämä matka maksoi 10 zlotyä eli 2,40 €.

Jotakin tuttua? Onnibussin käyttäjänä PolskiBus oli tuttuakin tutumpaa. Jonossa näin lippuja, joista joku oli maksanut 70 zlotyä, joten kannattaa aina olla ajoissa varaamassa!

Perillä Gdanskissa oltiin noin 5 tuntia myöhemmin, lukuisten tietyöpaikkojen kautta. Toisin kuin Suomen F1-reitti, Puolan P1 ei kulje suoraa moottoritietä pitkin vaan siellä on myös hitaita osuuksia.

Gdanskista voisi kirjoittaa paljonkin. Se on vanha saksalainen Danzig, joka siirtyi Puolalle toisessa maailmansodassa. Puolalaiset ansaitsivat saaliinsa kunnostamassa pommitetun kaupungin jokseenkin ennalleen. Sosialismi oli toinen takaisku kaupungille, joka on nyt täynnä modernin Puolan tarjouksia. Tosin täälläkin rautatieaseman ruokatarjonta koostuu mäkkäristä ja kanaketjusta KFC. Ojasta allikkoon.

Matalasesongin aikana ei majoitusta tarvitse varata, jos suostuu jaloittelemaan pitkän bussimatkan jälkeen ja kyselemään.

Määränpäänäni oli hostellikatu Grodzka, jossa pitäisi olla kolme eri hostellia. Ensimmäisessä tärppäsi ja paremmin kuin osasin uskoa. Olin budjetoinut 50 zlotyä sänkypaikkaan mutta sain koko ullakkokerroksen ja sieltä huoneen 13 itselleni 60 zlotyllä. Vajaan kolmen viikon kulkurielämä siis päättyi omassa rauhassa.

Kuvassa valaistu pyöreä ikkuna on suihkuhuone, päädyn ikkuna on huone 13.

Vaihe 3 Wizzairin lento Gdansk – Turku 

Yllättävin hinta löytyi lennolle Suomeen. Yli 2 kuukautta ennen lentoa menolento Turkuun maksoi vain 9,40 €. Aluksi näitä hintoja joutuu epäilemään, mutta kun kaikki on takanapäin, on pakko tunnustaa, että Wizzair on avannut matkailun aivan uusille urille. Nyt kenellä tahansa on varaa lentää.

 

Kyselin Gdanskin paikallisliikenteestä asiantuntijalta, matkailuguru Janne Ahtolalta, joka suositteli junaa. Perillä Gdanskissa kävi ilmi, että junia kulkee lentokentälle kerran tunnissa, ja kun lento oli 9.35, en uskaltanut riskeerata vaan päätin lähteä 7.05 lähtevällä junalla.

Aamulla heräsin klo 6 ja kävelin rauhassa rautatieasemalle. Lipun olin ostanut luukulta jo edellisenä iltana. Se maksoi 3,80 zlotyä, alle euron.

Junassa oli hyvä informaatio, joten se oli mahdollisimman vaivaton ja helppo kyyti. Samalla junan ikkunasta näkyi hienoja saksalaiskauden huviloita ja rumempia sosialismin kauden laatikoita.

Juna pysähtyy aivan lentoterminaalin viereen. Ylempi kuva on otettu liikkuvasta junasta. Terminaali on todella hieno, kiiltävä ja uhkea.

Moderni paikallisjuna lentokentän asemalla.

Joku voisi ihmetellä miksi Gdanskissa pitää olla näin upea lentokenttä (vertaa esimerkiksi Turun ahtaaseen terminaaliin). Gdansk tarjoaa kuitenkin hyviä jatkolentoja, ja suomalaisille se on keino ohittaa Itämeri lentäen ja päästä sitten mantereelle vajaan tunnin lennolla. Gdanskista voi lentää moneen eri suuntaan, joten Gdansk on hyvä vaihtoehto maailmanvalloitukselle.

Ja sitten Turku! Bussipysäkki on sananmukaisesti kiinni terminaalissa, ja mikä parasta: bussi on sähkökäyttöinen. Tämä suomalainen innovaatio on hyvän esillä heti terminaalista ulotuttaessa. Bussilippu maksaa 3 euroa ja sillä pääsee kätevästi Turun bussiasemalle ja aina Turun satamaan saakka.

_____

Summa summarum

Muutaman euron säästö ei ole kaikki kaikessa. Kuvailtu reitti mahdollistaa tutustumisen Varsovan nykyhetkeen tai Gdanskin vanhaan kaupunkiarkkitehtuuriin. Kokonaishinta rakentui näin

Budapest – Varsova 20 €

Varsova – Gdansk 2,40 €

Gdansk – Turku 9,50 €

Turun paikallisbussi 3 €

Turku – Helsinki Onnibussilla 4 €

Yhteensä 38,90 €

+ paikallisjunien osuus => 41 €