Teksti ja kuvat: Markus Lehtipuu

Olimme matkalla kohti Tolvajärveä, ja mennen tullen pysähdyttiin Suistamolla. Se on Karjalan pysähdyttävimpiä maisemia – vanha ortodoksikirkko seisoo edelleen omalla paikallaan suhteellisen hyväkuntoisena. Kaunis Suistamojärvi välkkyy lähellä, ja monet muistot ovat edelleen paikallaan.

Samalla moni asia pysähdyttää ja surettaa, jopa shokeeraa.

Vanha suomalainen seurakuntatalo toimi joskus 1990-luvulla vielä majoitustilana ryhmille. Rakennus on rapistunut siitä lähtien, ja nyt se näyttää tältä.

Talon edustalla on sankarihautausmaa, joka on hyvin pidetty, mutta sen vieressä ollut kotimajoitus näyttää nyt tyhjältä ja jopa hylätyltä.

Tapaamme myös Galinan, joka kertoo, ettei enää jaksa majoittaa ketään.

Galina osoittaa tuohon suuntaan majoitusvaihtoehtoa, mutta päädymme lopulta Suistamon upealle hiekkarannalle telttailemaan.

Kun palaamme Suistamolle seuraavana päivänä, syntyy ajatus tutustua edelleen pystyssä seisovan kansakoulun sisätiloihin. Siellä on ovi auki, joten astumme sisään avaraan rakennukseen.

Sisällä avautuu kuitenkin järkyttävä näky. Useassa huoneessa on levitelty ilmeisesti Suomesta lahjoitettuja vaatteita sikin sokin ympäri huonetilaa.

Tämä tunnistetaan äitiyspakkauksen vaatteeksi.

Toisella seinämällä voi tunnistaa tyylikkäät muotifarkut, jotka on myös viskottu lattialle.

Yhdessä huoneessa on neuvostoaikainen kuva, joka esittää maanviljelyä hieman epärealistisessa sävyssä.

 

Pieni nukke on menettänyt kätensä. Rojua on sikin sokin vanhan suomalaisen kansakoulun lattialla.

Suomalaiset ovat innostuneet lahjoittamaan laadukkaitakin vaatteita Karjalaan, jonne ne on saatu tullin ohi kuljetetuiksi, jaettaviksi paikalliselle asukkaille. Hyväntekeväisyys on kohdannut tylyn vastaanoton.

***

Tämä on Suomalaisen Matkaoppaan blogi. Enemmän Suistamosta ja Karjalasta löydät Karjala-oppaan 8. painoksesta. Samalla tämä osuus päivittää Suistamon tietoja.