Navigaatio > Kirjat > Matkailu > Yritys > Etusivu > Matkailu

Välimeren välkehtivät vedet, hellä aurinko ja rento meininki – ja kymmeniä toinen toistaan kiehtovimpia saaria täynnä historiaa, eksotiikkaa ja harrastusmahdollisuuksia. Kreikan saaristo on maailman kauneimpia matkakohteita!

Sinivalkoinen Kreikka

Zorbas soi, moussaka maistuu ja Giorgios tarjoilee ouzoa. Kukapa ei haluaisi vähintään viikon lomaa antiikin maisemissa Välimerellä?

Kreikan matkailussa on unohtunut kaikkein kutkuttavin mahdollisuus, itsenäisen matkailijan mansikkapaikka. Ruotsalaiset tuntevan matkustustavan nimellä båtluffa ja englantilaiset sanalla island-hopping, ja molemmilla kielillä on ilmestynyt opaskirjoja.

Pika-gallup paljastaa, että suomalaiset kyllä tunnustavat Kreikan arvon, mutteivät tunne Kreikan saariston laivareittejä.

Nyt olisi otettava selvää: Miten Kreikassa ostetaan matkalippuja autolauttoihin ja pikaveneisiin, jotka kiitävät maailman kauneimmassa saaristossa – antiikin raunioilta nakurannoille, valkoiseksi kalkittujen kirkkojen luota bailaussaarille? Helposti!

Kaikki kunnia suomalaisille matkanjärjestäjille, jotka lennättävät sinivalkoisia siipiä pienillekin saarille. Joka vuosi näyttää löytyvän uusi Kreikan saari, jonne pääsee muutamassa tunnissa suoraan Helsinki-Vantaan lentokentältä.

Mutta tuntevatko suomalaiset Kreikan saaristolautat?

Kaaosta ja tungosta

Matkustajat tungeksivat Naxoksen matkustajasatamassa. Kolme laivaa sattuu samaan aikaan paikalle ja – ei – juuri Iokselle lähtenyt autolautta ei ole meidän laivamme. Seuraava tulee puolen tunnin kuluttua ja matkaan päästään.

Laivalippuja näihin Kreikan saarien väliä seilaaviin autolauttoihin myydään kaikkien saarien lukuisissa matkatoimistoissa. Samat matkatoimistot listaavat seuraavan päivän lähdöt ja usein jopa viikko-ohjelman. Näihin kannattaakin tutustua heti matkan alussa: joillakin linjoilla on lähtöjä vain kerran päivässä, jopa harvemmin.

Kreikassa ei ole onnistuttu luomaan yhtenäisiä, puhumattakaan luotettavia ja pysyviä aikatauluja. Jopa luottamuksemme saanut Thomas Cookin opaskirja osoittautuu aikataulujen osalta käyttökelvottomaksi eepokseksi. Mutta aikatauluja haetaan vasta sitten, kun lähtöhalut ovat selvät.

Kreikan saaristossa on oltava joustava. Tärkeintä on liike – kun laiva puskee välkehtivän Välimeren aalloissa saarelta saarelle, huolet unohtuvat ja seuraava saari odottaa salaperäisenä. Ikuinen Kreikka osaa odottaa vaikka suunnitelmat muuttuisivatkin.

Kyklaadit – parasta maailmassa?

Kreikan saaristo on yhtä laaja käsite kuin Järvi-Suomi. Rhodokseltakin voi aloittaa laivamatkailun, mutta koko ajatuksen ydin on Kykladien saaristossa: Santorinin ja Mykonoksen välille sijoittuva alue kätkee kuivakkaiden saarten kätköihin historialliset ihmeet, turistiesitteistä tunnetut maisemat ja – valitettavasti – suurimmat turistijoukot.

Me kokeilimme reittejä lokakuussa, joka on hiljainen sesonki. Lopputulos oli positiivinen: Kreikan saaristoon kannattaa tutustua sesonkien ulkopuolella. Kaikkialla on tilaa, silti laivoja kulkee riittävän usein ja lämpötilat ovat ihanteellisia. Hiki tulee vain keskellä päivää auringon alla, kylmä ei koskaan.

Opaskirjoja selaamalla ja juttuja kuuntelemalla oppii pian saaristojen erot: Santorini on saarista kaunein, Ios on bailaajien keskuspaikka, Mykonoksella asuvat rikkaat ja seksuaalisesti poikkeavat. Naxos on saarista suurin ja tavallaan antoisin upeine vuoristomaisemineen.

Delos on saariston tärkein rauniokohde ja Paros on merkittävä niin liikenteellisesti kuin suosittuina yöpymissaarena. Ehkä yllättäen juuri Paros on noussut Kykladien lauttaliikenteen keskuspaikaksi, ja siellä voi tavata enemmän laivamatkailijoita kuin millään muulla saarella.

Matkareitti syntyy näistä aineksista: kuka haluaa Kreikan saariston tyypillisimmillään, se menee Santorinille ja Naxokselle.

Bailaajat ja nakuilijat testaavat kestokykynsä Ioksella, Paroksella ja Mykonoksella.

Kulttuurinnälkäiset tekevät päiväretkiä Mykonokselta Delokselle ja Parokselta Antiparokselle, puhumattakaan Santorinista, mistä pääsee monellekin pienelle lähisaarelle.

Silti pelkkä tunnelma riittää jos osaa asennoitua: Kreikka on juuri sellainen kuin isot pojat kertoivat: aaseja, olkituoleja ja ortodoksikirkkoja. Vesi on kirkasta, ihmiset kauniita ja aurinko kuuma.

Laivoja kulkee varmasti

Kreikan laivaliikenne on yhtä tärkeää kuin bussiliikenne Lapissa: lähtöjä on aivan varmasti ja säännöllisesti. Aikataulut tosin vaihtelevat ja joskus tapahtuu myöhästymisiä.

Ennakkoon ei lippuja yleensä tarvitse varata. Kun saavut uudelle saarelle, etsi aikataulutiedot sataman lipputoimistoista. Jatkolippua ei aina kannata ostaa heti: jos saari miellyttää, on hyvä jos omissa aikatauluissa voi joustaa.

Sataman lipputoimistoja on useita, joissakin paikoissa kymmeniä, ja jokaisessa on esillä joko saman päivän lähdöt tai viikko-ohjelma. On turha pelätä etukäteen, joka päivä on kyllä lähtöjä ja keskellä kuuminta sesonkia pikavene voi olla lähes tyhjillään. Aina mahtuu, ellei muuten niin kannelle. Saarilla on yleensä bussiliikennettä, joka vie suoraan satamasta suosituille hiekkarannoille.

Ilman opaskirjaa ei matkaan kannata lähteä. Useista vaihtoehdoista voi suositella Thomas Cookia, joka tunnetaan luotettavista aikataulukirjoistaan, mutta kustantaja julkaisee myös tavanomaisia matkaoppaita.

Poffley: Greek Island Hopping ilmestyy vuosittain ja on ylipäätään maailman parhaita matkaoppaita: yksityiskohtainen kaikenkattava esitys. Kartat ovat tarkkoja ja saarten välisestä liikenteestä on paljon selkeitä reittikaavioita. Kirjan suurin ongelma on kuitenkin Kreikan ongelma: lähes kaikki aikataulutiedot näyttivät olevan jo vanhentuneita.

Kun on saanut maistaa saaristomatkailun mahdollisuuksia, avautuu lisää vaihtoehtoja. Korfulta pääsee tietysti Italiaan ja edelleen Adrianmerelle eli Kroatian rannikolle. Turkki on kivenheiton päässä Kreikan suosituimmilta turistisaarilta.

Rhodoksen kautta avautuu koko Lähi-Itä: ensin jatketaan Kyprokselle ja sieltä voi valita Egyptin tai Israelin. Jos aikaa ja rahaa riittää, voi laivalla kiertää lähes kaikki antiikin seitsemän ihmettä, sikäli kuin niistä on enää jäljellä mitään näkemisen arvoista.

Hyvä kirja ehkä auttaa ajan kulumisessa pitkillä lauttamatkoilla, mutta perillä voi kirjan siirtää syrjään ja alkaa valita antiikin ihmeiden, perinteisen Kreikan, luonnon kauneuden ja ultramodernin bailauksen välillä.

Ja jos oikein oikeaoppisesti osaa matkustaa, niin sopivassa paikassa myöhästytään lautasta ja matkaa jatketaan vasta kun muistetaan. Laivojen tasoa ei voi verratakaan Ruotsin-laivojen luksukseen, mutta toisaalta Ahvenanmaalla ei ole antiikin raunioita eikä omaa punaviinituotantoa.

Testiryhmä kokeili

Kolme aikuista ja kaksi- ja nelivuotiaat lapset selviytyivät neljän saaren kiivastahtisesta resuamisesta kunnialla.

Plussat:

- sesongin ulkopuolella paljon tilaa laivoissa ja hotelleissa.

- hotelleihin pääsee helposti, koska omistajat odottavat satamassa – majoitus maksoi lokakuussa 1999 vain 30 – 60 mk hengeltä

- ilmasto on erinomainen, aurinko paistaa vielä lokakuussa lämpimästi.

- Ihmiset osoittavat ystävällisyyttä lapsia kohtaan, mikä tekee matkasta mukavamman.

- Kykladien saarten välillä liikkuu runsaasti laivoja päivällä.

- Laivat ja hotellit ovat edullisia sesongin ulkopuolella.

- Matkapuhelin ja (kansainvälinen) pankkikortti toimivat moitteettomasti.

Miinukset:

- ramppeja ei ole missään, kärryjä saa kantaa.

- Kivilattiat ja sora leikkikentillä saattavat olla vaarallisia pienille lapsille.

- Laivoissa ei ole hissejä, ja kärryjä saa kantaa ylös kannelle.

- Ravintoloiden hinnat ovat nousseet, varsinkin kahvi on kallista, jopa 20 mk per kuppi!

- Linja-autoliikenne voi olla liian kaaoottista lapsiperheille.

- Turvallisuus lasten kannalta on heikkoa.

- Kreetalta on vain harvoin lauttoja, ja aikataulut ovat joskus hankalia.

- Laivojen aikataulut selviävät vasta perillä kullakin saarella

Lähtösatamia

Naxos. Erinomainen lähtösaari – suoria charter-lentoja on saatavana. Jatkuvasti lähtöjä naapurisaarille Parokseen ja Iokseen, joista edelleen hyvät yhteydet.

Karpathos. Jatkoyhteys Kreetalle, Rhodokselle tai Santorinille tulee suunnitella tarkkaan, sillä lauttoja ei kulje joka päivä.

Kreeta. Kreetan ongelma on saaren laajuus. Matka Iraklioniin kestää, ja muista satamista on paljon vähemmän lähtöjä. Iraklionista laivat kulkevat aluksi Santorinille ja sitten muiden saarten kautta Pireukseen. Agios Nikolaoksesta ja Sitiasta on useita yhteyksiä Karpathokselle.

Mykonos. Eittämättä Kreikan saariston paras laivareissujen lähtöpaikka, koska se sijaitsee Kyklaadien saariston keskellä: laivoja tulee ja lähtee koko ajan. Mykonos on tunnelmaltaan joillekin muutenkin liikaa, joten sieltä lähteminen voi tuntua tarpeelliselta!

Paros. Erittäin hyvä saari, mistä pääsee eteenpäin Naxokselle, Iokselle ja Mykonokselle – ja silloin ollaan jo täydessä vauhdissa.

Ateena. Jos lennät Ateenaan, olet vilkkaimpien satamien lähellä. Pireus on aivan Ateenan vieressä mutta on koko saaristoliikenteen ikävin satama. Vältä Pireusta jos voit - toinen vaihtoehto Rafina on 27 km Ateenan keskustasta.

Santorini. Tältä kauniilta saarelta ei ole helppoa lähteä pois: nähtävää riittää ainakin kokonaiseksi viikoksi. Liikennettä on kuitenkin hyvin paljon: etelään Kreetalle ja vielä enemmän pohjoiseen reitillä Ios – Naxos – Paros – Mykonos sekä monille muille saarille ja aina Pireukseen saakka.

Miten sinne pääsee?

Itse odotimme kylmäverisesti viime hetken lentoa, joka aukesi Kreetalle alle tuhannella markalla (näin siis ennen euroaikaa). Majoitusta ei otettu, koska emme yöpyneet yhtään yötä Haniassa, minne lento suuntautui. Sen sijaan omatoimisuus alkoi jo lentokentällä – taksi pitää maksaa omasta pussista.

Sesongin aikana laivat ja saaret ovat täynnä, jolloin hinnat ovat yläkanttiin ja huoneita on vaikeampi löytää. Kokeile keväällä ja syksyllä ”pelkkä lento” -periaatteella charter-lentoja saarille.

Suomesta saa kesäkaudella matkanjärjestäjien paketteja ainakin viidelle keskeiselle saarelle: Mykonos, Paros, Santorini, Naxos ja Kreeta, josta pääsee vain muutaman kerran päivässä pois Kykladien saarille. Santorinille kulkee pikkuriikkinen neukkuvalmisteinen kantosiipialus lähes päivittäin ja muutama autolauttavuoro viikossa. Muiden saarien välillä kulkee paljon yhteyksiä joka päivä.

Kreikan tilauslennot alkavat huhtikuussa ja loppuvat lokakuussa. Matkanjärjestäjistä ainakin Finnmatkat, Fritidsresor ja Tjäreborg listaavat moniin kohteisiin pelkän lentohinnan: joskus kahden viikon pelkkä lentohinta on satasen kalliimpi kuin viikon pelkkä lento.

Hotellin kuuluminen hintaan ei ole ongelma, jos ostaa alennetun matkan. Listahinnassa muutaman hotellissa vietetty yö tulee kohtuuttoman kalliiksi, kun kaikista muista öistä muilla saarilla joutuu itse maksamaan.

Tavallinen reittilento Ateenaan maksaa noin 2000 mk – helposti enemmän kuin matkanjärjestäjien listaama tilauslento. Lisäksi myymättömiä lentopaikkoja saa joskus viime hetkellä tuhannella markalla. Reittilentoja saa myös talvikaudella, jolloin saarilla majoittuminen on paljon edullisempaa. Tilauslennot lentävät kuitenkin suoraan saarille.

Jos kuitenkin valitsee reittilennon Ateenaan, laivamatkailu alkaa Pireuksen satamasta. Kaikilta Ateenan lentokentän terminaaleilta on suora bussiyhteys nro 19 tunnin välein Pireuksen satamaan, josta lähtevät kaikki lautat kaikkialle Kreikan saaristoon.

Reittilennon ongelmiin kuuluu myös se, ettei Pireuksen satamaa oikein voi välttää. Monet interreilaajat kulkevat Ateenaan ja sieltä laivalla saaristoon.

Majoitus

Älä huolehdi liikoja! Majoituksen järjestämisestä saarilla huolehtivat mummot ja Giorgiokset, jotka ryntäävät satamassa reppuselkäisten ulkomaalaisten kimppuun kyltteineen ja kansioineen. Valikoima on esillä valokuvin, ja hintatiedot saa heti puolelta tusinalta eri majapaikkaa tarjoajalta.

Satamasta kuljetetaan pikkubussilla perille hotellille vaikka keskellä yötä. Tietysti joskus tulee raja vastaan. Jos samalle saarelle päättääkin jäädä yöksi joka toinen saaristoa seilaava, ei hitaammalle härmäläiselle riitä kattoa pään päälle.

Oma teltta ei ole lainkaan hassu idea, vaikka kahden viikon charter-matkalaisilla se onkin epätavallinen kapistus. Leirintäalueita on useimmilla saarilla ja vapaa telttailukin näyttää olevan suosittua. Leirintäalueelle pääsee nukkumaan edullisesti (markka-aikana alle 30 mk), ja oma teltta varmistaa sesongin aikana jonkinlaisen nukkumismahdollisuuden.

Tietysti on aina mahdollista käyttää valmismatkan yhteydessä saatua majoitusta, jos sattuu lentämään Kykladien keskelle. Silloin voi tehdä yhden yön ja kahden päivän retkiä, joilla voi ehtiä jopa kolmelle eri saarelle. Kiire on kuitenkin vastoin kaikkia saarimatkailun periaatteita.

Hyvää matkaa!