by Markus Lehtipuu

Unohda Olkiluoto, unohda Iisakin kirkko tai Sagrada Familia.

Shanghai Suomalainen Matkaopas on tekemässä hitauden maailmanennätyksen. No, ehkä hieman liioittelua, mutta kuitenkin.

Ensimmäisen reissun tein jo 2013, vielä aika orpona ja uteliaana. Miksi sitten kirja on viivästynyt.

Ensinnäkin kirjoittaja vaihtui kesken kaiken. Myöhemmin kartanpiirtäjä vaihtui, ja se sai koko homman ikään kuin lähtöpisteeseen. Kartat saimme kesällä 2019.

Valmiita karttoja aloin työstää vasta kesällä 2019, ja nyt nämä osa-alueet ovat kunnossa.

Kun olin buukannut lennot Bangkokiin, oli aikataulu avoin, ja jossakin vaiheessa totesin ilmeisen: käynpä Shanghaissa. Niinpä lentoa varaamaan. Löysin edullisen menopaluun Air Asialta, ja maksamaan. Sattumalta S-Pankki oli juuri sillä hetkellä huollossa, joten lento jäi maksamatta. Yllätyksekseni AA kuitenkin lähetti sähköpostiini vahvistetun lentovarauksen.

Sitten seurasi jotakin, jota ei kannata itse yrittää. Laitoin maksamattoman varausvahvistuksen viisumihakemukseen Bangkokissa. Jossakin vaiheessa aloin olla niin epävarma, että tein uuden varauksen samalle yölle. Nyt lentoyhtiö oli Spring (kiinalainen halpisyhtiö) ja otin pelkän menon.

Kalvava tunne siitä, että olin jotenkin epärehellinen, ei saanut helpotusta viisumitoimistossa kun hakemukseen piti liittää allekirjoitettu vahvistus siitä etten tekisi työtä Kiinassa. Minä?

Minähän teen työtä joka päivä, en ehkä siinä konventionaalisessa mielessä, tyyliin työnantaja, työsopimus, työajat, työpaikat, mutta  kuitenkin. Jokainen metrokyyti Shanghaissa on minulle työtä, samoin jokainen otettu valokuva, jokainen museokäynti, jokainen maisema, jota ihailen.

Olin siis hermostunut mutta kaikki meni hyvin. Olin varannut alkupäiviksi tutusta hostellista majoituksen, ja myöhemmin pidensin sitä. Ensimmäinen päivä meni nukkuessa, ja sitten alkoi työnteko.

Shanghai-opas on kolmen eri ihmisen yhteistyön tulos, ja jos soppaan lisätään Kiina-asiantuntijan Jyrki Kallion tekstit 1980-luvun lopusta, ollaan neljän eri ihmisen asiantuntevuuden tuotoksen kanssa tekemisissä.


Shanghai Science and Technology Museum

Mielessäni oli kaksi kiireellistä kohdetta, Century Park ympäristöineen ja Bund. Ensimmäiselle aamulle otin Century Parkin, kun Bund jäi viimeiseksi illaksi, jo hämärän laskeuduttua Huangpu-joelle.

Vaikka en ole kirjan kirjoittaja, kustantajana ja editoijana olen siitä 100 % vastuussa. Kirjan alotti Oskar Helling, siitä jatkoi Kari Hakala, mutta minun piti tuoda lihaa luiden väliin. Sehän passaa, ajattelin, ja lähdin metrolla kohti asemaa

上海科技馆

eli Shanghai Science and Technology Museum. Lähdin siis tarkastelemaan kolmen kohden sijaintia suhteessa asemaan: museo, puisto ja metroaseman ympärillä olevaa markkina-aluetta. Laskin etäisyyksiä, vaihdoin kauppakeskuksen nimen näkyvillä olevan kyltin mukaiseksi ja lähdin tieteen ja teknologian maailmaan. Maksoin pääsymaksun omasta pussista – pressikorttia (Matkailutoimittajien killan myöntämä) en Kiinassa näytä, ilmeisestä syystä.

Joka päivälle otin yhden suunnan tai kohteen. Esikaupunkeihin matkustin yli tunnin ajan metrolla, loppupäivinä kävin läpi näkemättömät kohteet kehämetron varrella tai sen sisäpuolella.

Erityisesti keskityin linjoihin 9, 11 ja 17, joiden kautta avautuu useita vanhoja ”vesikaupunkeja” sekä muita erikoisuuksia.


Automuseo oli aikamoinen löytö. Se ei pelkästään sijaitse muutenkin kivassa puistossa, vaan näyttely on maailmanluokkaa, ja autot ovat upeita.

Automuseo

Oma lukunsa oli

田子坊

eli Tianzifang. Kutsun sitä ”alueeksi”, eli sellaiseksi, jota ei olla vielä jyrätty purkutraktorilla maan tasalle, jotta siihen saataisiin jälleen yksi pilvenpiirtäjä. Tosin näin ei tulla tekemäänkään, koska vaikka ne kuinka olisi hulluja, ne ei ole tyhmiä.

Tianzifang vetää kansaa ja turisteja, ja se pitää kansan tyytyväisenä, ja se on tärkeää yksipuoluediktatuurissa.

Kävelin alueen ympäri saadakseni haltuun sokkeloisen alueen, ja sen, mikä kuja yhtyy mihin kujaan korttelin toisella puolella. Oleellinen asia, jota en ole löytänyt mistään oppaasta. Niinpä tein sen itse.


Tianzifang

”Vesikaupungit” ovat Shanghain alueen suuria salaisuuksia, joista katsoin kaikki, jonne pääsee metrolla ( + bussikyyti tai patikointi perille). Jokainen näistä historiallisista kaupungeista on ”piilossa”, eli opastus perille on ensiarvoisen tärkeää, etenkin kun kaikki on helppo katsoa omin päin.


Qibao

Zhujiajiao

Zhaojialou

Jiading

Kun palasin joltakin esikaupunkiretkeltä, katsoin jonkin sopivan poistumisaseman, ja yksi sellainen oli China Art Museum. Halusin ensisijaisesti kuvamateriaalia, mutta löydettyäni sisäänpääsyoven (ei ihan helppoa), sain kuulla, että sisään pääsee maksutta ja museo on auki myöhään. Sain siis ylimääräisen museokäynnin ilmaiseksi ja ilman kiirettä.


China Art Museum

Näin kului 18 päivää kuin siivillä. Yhtään ”vapaapäivää” ei ollut, tosin Bangkokin helteiden vaihtuminen kylmään rintamaan (jopa vain + 3 astetta, kun Bangkokissa oli yli + 30 astetta) aiheutti flunssan, jonka kuitenkin selätin popsimalla valkosipulia ja tuoretta chiliä.

Shanghai-oppaan arvioin valmistuvan helmikuussa 2020.

Bund