Matkalla pitää dokaa – vettä

 

Jonkin aikaa sitten olin Phuketissa ihan perinteisellä lomamatkalla, suomalaisen matkajärjestäjän hotellissa. Palvelu pelasi: joka päivä hotelli järjesti huoneen jääkaappiin vesipullon. Se kuului hintaan.

Kun matka läheni loppuaan, kuuntelin toisella korvallani suomalaisen ryhmän jutustelua.

”On aika makeita nää juomat täällä”, totesi muuan mies. Muut yhtyivät puhujaan. Ryhmä oli yhtä mieltä siitä, että yli 30 asteen helteissä tulee usein jano, ja paikallista jaffaa ryystäessä tosiaankin alkaa kyllästyä sokeriliemiin.

Yksi asia jäi mietityttämään. En tohtinut sitä lähteä kysymään, mutta mikseivät nämä suomalaiset juoneet vettä? Sitähän toimitettiin joka päivä pullollinen jopa ilmaiseksi. Kaupoista niitä saa halvalla mielin määrin.

Ehkä matkassa oli vesikauhuisia turisteja.

 

Eräs suosittu kansainvälinen opaskirjasarja piti tapanaan mainita jokaisen opaskirjansa sivuilla saman lauseen: ”Mitä tulee veteen, älä!” Eli toisin sanoen: kun olet matkalla, älä koske veteen.

Tämä vinkki olisi pitänyt kirjoittaa näin: Kun olet ulkomailla, älä koskaan juo vettä suoraan raanasta. Mutta juo kaikin mokomin pullotettua vettä niin paljon kuin mahdollista.

Vesikauhu vaivaa melkein joka toista turistia. Tässä ei oteta kantaa siihen entiseen olutmainokseen, jossa kehotettiin säästämään vesi kaloille ja keskittymään kyseisen panimon oluttuotteisiin.

 

Kyseessä on väärin ohjein aivopestyt turistit, jotka muistavat vain yhden mantran: älä juo vettä. Ei niin. Vaan näin: matkalla pitää dokaa – vettä.

 

Sekä alkoholijuomat että sokeriliemet ovat huono tapa säilyttää kuumassa ilmanalassa nestetasapainoa. Sama koskee tietysti Suomen tulevia hellekausia tänäkin kesänä.

Kun takavuosien kuuluisa viulisti Linda Lampenius kehui juovansa litratolkulla vettä päivittäin, voisi Lindan ohjeen siirtää suoraan matkaopaskirjoihin: juo vettä, ainakin viisi litraa päivässä.

Ihmisen kehosta suurin osa on vettä, ja sitä haihtuu koko ajan jopa ihon läpi, hikoilusta puhumattakaan. Jos haihtuvan veden sijaan saadaan lähinnä sokeria tai alkoholia, seuraukset voi vain arvata.

Kokeilin kehon kuivumista vuosia sitten Intiassa. Olin päivän mittaan unohtanut juoda, ja sen sijaan napostelin suolapähkinöitä. Kun sitten lopulta tajusin kuolemanvaarallisen tilanteeni, jouduin ryystämään vettä jostakin ruosteisesta raanasta. Joko vettä tai kuivumiskuolema: valitsin veden.

Vatsatauti iski sitten seuraavana yönä tupaten täydessä junassa. Eikä pelkästään vatsatauti. Sanotaan näin arvoituksellisesti, että pujottelin nukkuvien matkustajien läpi vessaan löysät housuissa.

Toisen kerran jouduin matkustamaan bussilla auringonnoususta keskipäivän helteisiin asti ilman juomaa, Intian kuumimpaan aikaan. Tällä kertaa housut pysyivät puhtaina, mutta vihdoin saatuani litratolkulla puhdasta vettä, koin aidon vesihumalan. Toisaalta elämäni paras olo johtui varmaan siitäkin, että tajusi elämän vielä jatkuvan.

Siis matkalla kauppaan ja pullotettuja vesiä ostamaan! Lääkärit suosittelevat juomista ainakin puolen tunnin välein, vaikka ei janontunnetta olisikaan.

Vesi pistää kehon toimimaan. Lievä hiki pinnassa, kun oleskellaan ilmanalassa, pitää kehon viileämpänä. Veden juomisen lisäksi pitää muistaa lisätä suolaa ruokaan.

Vedessä on oluen tapaan muuan kiusallinen ominaisuus: se pyrkii aina osittain ulos. Aina ei päde bussimatkojen ohje: miehet vasemmalle, naiset tien oikealle puolelle. Vessan löytyminen voi olla todella vaikeaa, ja siistin vessan vielä vaikeampaa. Mutta vessaongelmiin palataan joskus myöhemmin. Nyt eiku dokaan – vettä.