Kiinan suosituimpiin kuuluva kaupunkikohde

by Markus Lehtipuu

Kiina on jäänyt minulle aina paljon vieraammaksi kuin muu Aasia, etenkin Intia, josta aloitin nuorena poikana reissaamisen. Kun teimme aikoinaan legendaarista Tuhat Tietä Tropiikkiin -matkaopaskirjaa, sai Jyrki Kallio kirjoittaa Kiinasta, minä kirjoitin Intiasta.

Toki olen seurannut Kiinaa ulkopuolelta, pyörinyt kuin kissa kuumaa puuroa. Shanghaista tuli minulle se ensimmäinen kohde, mutta koko ajan Kunming ja koko Yunnanin maakunta on liikkunut aivosoluissani kiinnostavana kohteena.

Yunnan on _tavallaan_ ”vara-Thaimaa”, eli siellä on niitä samoja vuoristoheimoja, jotka tunnetaan Pohjois-Thaimaasta, kuten myös Laosista ja Pohjois-Vietnamista. Värikkäitä, sympaattisia, itsetietoisia – kaiken kaikkiaan turistien suursuosikkeja.

Mutta kun sitten astuu ulkoilmaan Kunmingin keskustassa, kun Shanghaissa on kadonnut maan alle metroon noin 13 tuntia aiemmin…

No, lähdetään ihan alusta.

Vaikka Kunmingin rautatieasema on kaukana etelä keskustasta, sieltä pääsee suoraan metroon. Eikä etäisyys ole edes pitkä. Erikoista oli se, että turvatarkastus on vieläkin tiukempi kuin Shanghaissa. Ensin tarkastettiin paperit – kiinalaisten ID laitetttiin lukulaitteeseen, minä näytin passin. Sitten laukku läpivalaisuun ja sen jälkeen vielä metallinpaljastimella ihoa myötäillen.
Ilman metroa ei Kiinan-matkailu olisi yhtä helppoa kuin mitä se nyt on. Kunmingin metrosta on valmiina ”neljä linjaa” vaikka käytännössä linjoja on kaksi. (Rio de Janeirossa on sama stoori – yksi pitkä linja, kolme eri numeroa). Mutta miltä näyttää linjaverkko? Bailaava dinosaurus? Minusta tuo on bailaava dinosaurus.
No, tuli ilta ja tuli yö ja tuli ensimmäinen aamu. Mun majapaikka oli sellainen, jonka olin varannut edellisenä iltana, koska aina on hyvä olla ennakkovaraus. Vai onko? Kun tulin perille lupaamanani aikana klo 21.02 (pari minuuttia myöhässä), kuulin huonolla englannin kielellä, ettei mitään varausta näy. Menetin siis 0,50 € yhden yön varauksesta varausfirmalle, ja maksoin koko majoituksen noin 5 € per yö käteisellä. Otin kolme yötä, vaikka en aluksi pitänyt koko paikasta. Siellä oli kylmä, mutta Kiinassa näköjään on aina kylmä joulun alla. Niin, ja tässä kuvassa on Kunmingin messukeskus.
Kunmingin messut sisälsivät sekä vaateosaston että ruokaosaston.
Koska en sinänsä ollut ostomielessä liikenteessä, päätin maistaa jokaista maistiaista ja sain aika hyvin vatsan täyteen.
Erikoista näillä messuilla oli hyvin liberaali tuotteiden esillepano. No tämäkin kuva puhuu puolestaan.
Maistelin mitä halusin ja lähdin Kunmingin elävään todellisuuteen.
Otin metron pohjoiseen sellaiselle asemalle, josta pääsee Kunmingin kuuluisimmalle temppelille kävellen.
Kiinan temppelit lienevät kärsineet kulttuurivallankumouksen aikana, mutta nykyään ne ovat ihan avoinna, siellä käydään palvomassa ja siellä saa rauhassa palloilla.
Temppelialue on iso, aurinko hymyili ja elämä oli kunnossa.
Tästäkin kuvasta muuten huomaa, että taivas on myös Kunmingissa sininen (kuten Shanghaissa), silloin kun ei ole pilvistä.
Yunnan on monesta seikasta tunnettu maakunta. Yksi näistä asioista on Pu’er-tee. Pu’er on myös kaupunki (tunnettiin aiemmin nimellä Simao). Pu’er-tee valmistetaan tällaiseksi kakuksi. Jokainen kakku on tietyn vuoden tuotos, eli puhutaan vuosikertateestä. Itse ostin Kunmingista yhden kakun ja se juodaan sitten Suomessa joskus.
Toinen Kunmingin pakkokohde on keskuspuisto, joka on lähinnä vesialtaiden keskellä oleva viheralue. Siellä oli paviljonkeja ja paljon ihmisiä.
Kunmingin puisto on hyvinkin idyllinen, kuten monet näkemäni puistot myös Shanghaissa. Kiina koki 1900-luvulla järkyttäviä rikoksia, massamurhia ja kulttuurin tuhoutumista, mutta kokemukset puistoista ovat kyllä myönteisiä.
Näitä tuli vastaan puistossa. Vuoristoheimolaisten pukuja mutta entä kantajiensa etnisyys. Kun vähemmistöheimoista tulee turisttinähtävyyksiä, syntyy kiusaus pukeutua vaatteisiin ja tehdä bisnestä. Tämän todistin jo vuonna yks ja kaks Borneolla, missä tavalliset malaijit näyttelivät borneolaisia.
Puistokeikan jälkeen parkkeerasin itseni ”matkailijaravintolaan” (englanninkielinen menu, pastaa ja kakkua jne), jossa mulle pakkomyytiin tällainen suklaakakku. Pasta + tee + kakku maksoi 100 juania, joka oli koko Kiinan-keikan toiseksi kallein ateria. Kallein oli 5 tähden hotellin buffetti Shanghaissa.
Kakkuherkuttelun jälkeen kävelin takaisin metrolle. Illan hämärtyessä nappasin tämän kuvan.
Sillan jälkeen ihailin grilliherkkuja. Kiinassa muuten ei helposti tule nälkä.
Majapaikassa oli suomenkielinen kirja, jossa oli mielenkiintoinen saatekirjoitus. Kukahan lienee kirjan majapaikkaan jättänyt?
Kunming on 4 miljoonan asukkaan kaupunki, mutta koko hallintoalueella on lähes 7 miljoonaa asukasta. Koko ajan tulee lisää kämppää.
Kunmingin metron hienoin asia on se, että se vie liikenneasemien ohella läntiselle vuoristoalueelle. Mukana ollut Lonely Planetin China-opas opasti bussilla perille. Nyt mennään metrolla, ja se on todella helppoa.
Western Hills on korkea vuoristoalue, jonka rinteillä on runsaasti vanhoja temppeleitä ja legendaarinen Dragon Gate. Metrolta kun lähdetään, ensin mennään bussilla pari kilometriä ylöspäin ja sitten sähköautolla toinen mokoma matka. Sitten alkaa nousu portaita ylöspäin.
Kun katsoo ylöspäin, näyttää haastavalta, mutta yksi askel kerrallaan, ja homma etenee.
Rinteellä on monenlaista paviljonkia, temppeliä ja porttia.
Kunmingin kaupunki näkyi koko ajan paremmin, mitä korkeammalle jaksoi kavuta. Kunming on kasvanut ison järven rannoille, mikä lisää kaupungin arvoa.
Osa temppeleistä oli aktiivisessa käytössä. Huomaa vuoristoalueen ja joulun aluspäivien viileys. Pipa päässä, talvitakki päällä.
Vasta pikkuhiljaa alkoi paljasta jutun juoni, kun vuorenrinne muuttui jyrkemmäksi ja kulkuväylä kapeammaksi.
Lopulta oltiin tässä. Käytävä ylöspäin oli ulospäin kaareutuvassa kallionjyrkänteessä, johon oli kaiverrettu käytävä suoraan kallioseinämään. Vasemmalla näkyy legendaarinen Dragon Gate.
Dragon Gate ei ole tätä suurempi, mutta se on ykköskohde.
Kalliojyrkänteen käytävä toiseen suuntaan.
Näkymä suoraan alaspäin. Laadukkaita asuinrakennuksia järven rannalla, sitten iso tie ja koskematonta vuorenrinnemetsää.
Kapuamisen jälkeen tsekkasin kartoista, että olin käytännössä kivunnut niin ylös kuin mahdollista, en huipulle vaan samalle tasolle kuin (nyt käytöstä poistettu) kaapelivaunu.
Alas tullessa laskin portaiden lukumäärän – 600. Silloin näin myös munkkeja kapuamassa ylöspäin.
Mutta matka jatkuu. Tavoitteena Thaimaa, ja lopulta Bangkok. Jatkoyhteyden kävin varaamassa edellisenä päivänä. Nyt olin varautunut paremmin: määränpään nimi kiinan kirjoitusmerkeillä ja päivämäärä oikeaoppisesti.

Edessä oli Bussimatka Helvetistä, mutta palataan siihen myöhemmin.