Se bussimatka venyi

by Markus Lehtipuu

Ei silti, olen matkustanut paljon pitempiäkin matkoja, kuten Tansanian halki, mutta kun takana on 2260 km maailman nopeinta junamatkaa, ja edessä olisi lähinnä moottoritietä Yunnanin maakunnassa, oletusarvo on sama: nyt mennään haipakkaa ja perillä ollaan vielä valoisaan aikaan.

Edellisenä päivänä olin asioinut eteläisellä bussiasemalla, jonne pääsee kätevästi metrolla. Myös lippuostokset sujuivat alle aikayksikön. Eri vaihtoehdoista valitsin aamun ensimmäisen lähdön, ja kaikki oli valmiina.

Jätin majapaikan, jossa olin lusinut 3 yötä noin 15 eurolla (yhteensä), eikä siitä paikasta jäänyt paljon kotiin kerrottavaa. Viileät yöt, kylmä huone, lämmin peitto, kuuma suihku.

Jälkeenpäin mietin, olisiko sittenkin pitänyt ottaa klo 9 lähtöön paikka. Mikään ei olisi voinut mennä huonommin kuin mitä tällä matkalla tapahtui. Lähdetäänpä siis bussimatkalle Kunming – Jinghong.

Moderni Kiina rakentaa kaiken kokoluokkaan XXXXL. Kunmingin eteläinen bussiasema metroaseman laiturilta katsottuna.
Olin edellisenä päivänä syönyt lounaan bussiasemalla, ja vastaavasti varasin aikaa aamiaista varten. Ainoa mitä oli saatavana klo 8.15, oli nuudelikeitto. Siihen sai lisätä lisukkeita, ja perinteiseen tapaan keittoa syödään puikoilla.
Minulla oli kamerassa kuva Jingkongin kirjoitusmerkeistä. Niitä vertailemalla löytyi oikea bussikin.
Bussi lähti ajoissa, klo 8.40. Se ajeli kaupunkialueen liikennevalojen kautta oman aikansa, lähes tyhjillään, kunnes jossakin esikaupunkialueen rakennustyömaan aidan vieressä odotteli ja seisoskeli parikymmentä mustapukuista jätkää. Siitä se sitten alkoi. Ruma mies, Huutaja, alkoi järjestellä matkustajien henkilöpapereita. Huutajalle miehet luovutti Organisoija, joka valokuvasi jokaisen henkilöpaperin, kuusi kerrallaan. Organisoija jätti bussin, henkilöpaperit jäivät kuskin viereen bussiin ja Huutaja alkoi hallinnoida ryhmää.
Kuva on otettu klo l0.40, kaksi tuntia lähtöajan jälkeen, Kunmingin G-junien rautatieasemalta (jonne saavuin alun perin). Huutaja oli huutaen tehnyt selväksi, että koko matkustajapopulaatio pitää käydä rekisteröimässä rautatieaseman viereisessä toimistossa. Siellä kaikki ID-kortit käytiin läpi. Erään matkustajan takki oli niin paljonpuhuva, että kuvasin sen salaa.
Vihdoin matkaan. Kello 11.05 ohitettiin yksi Kunmingin yliopistoista, tämäkin kokoa XXXXL. Huutaja meuhkasi vieressä.
Klo 11.14 edelleen Kunmingin esikaupunkia, huomaa kasvihuoneiden iso määrä.
Yli kaksi ja puoli tuntia kulunut ja vielä ollaan lähtökaupungin alueella. Ja maisema tuttuakin tutumpi.
Kun vihdoin ollaan maaseudulla, paljastuu Yunnanin maakunnan maisema: vuoristoa, maataloutta.
Runsas tunti Kunmingista etelään.
Pengerviljelyä kukkuloiden lomassa
Kohta noustaan vuorille, ja katsellaan alas laaksoon.
Lähes 2 tuntia Kunmingista etelään moottoritietä pitkin. Kasvihuoneita ja pikkukaupunkeja.
Yunnan harrastaa romanttisia paikkakunnannimiä. Mohan on rajakaupunki, Xishuangbanna on määränpää eli Jinghong ja Puer on entinen Simao, joka muuttui teelaadusta tunnetuksi Pueriksi. Yunnanissa on myös Shangri-La ja Xanadu.
Lisää laaksoja ja kasvihuoneita.
Kaksi tuntia Kunmingista – vuoria, pengerviljelyä.
Kiina on suuri rakentaja. Maassa on yli 80.000 patoallasta, joista yli 20.000 tuottaa puhdasta energiaa. Kiina varastoi makeaa vettä ja luo halpaa energiaa.
On tultu alle kolme tuntia Kunmingista etelään, Huutaja on hypännyt rattiin ja matka on alkanut sujua nopeammin. Huutaja ei ole pelkästään sikaniska ja äänekäs pomottaja, hän myös ajaa nopeasti. Huutaja myös laskee etuverhon silmieni eteen, estäen näkyvyyden ja mahdollisuuden kuvata eteenpäin. Vaikka koko matka on moottoritietä, matkustajia jätetään pois ajamalla tietulliporttien läpi. Matkustaja jää portin lähelle, bussi tekee U-käännöksen ja sen jälkeen palataan portille. Huutaja soheltaa hitaassa vauhdissa, ja bussi pysähtyy nytkähtäen. Huutaja käynnistää bussin ja ajaa moottoritielle. Ensimmäisessä ylämäessä bussi hidastaa. Huutaja ei saa vaihteita päälle.
Vaihdelaaikko on sökönä. Kaputt. Matka keskeytyy. Puolisen tuntia vierähtää. Huutaja soittaa puhelimella. Sitten hän osoittaa minua sormella. Olen yksi kolmesta. Valittua kansaa. Saman firman hieman pienempi onnikka tulee, äkkiä kamat kantoon ja meikä saa ikkunapaikan. Huutaja on tehnyt minulle suuren palveluksen. Pääsen ensimmäisten mukana jatkamaan matkaa.
Pienemmässä bussissa istun takana. Kuski on hiljaa. Kukaan ei jää pikkukylissä pois, maitolaitureista puhumattakaan. Saan ikkunan auki. Kuvaan vuoriston maisemia. Huutaja oli ehkä vastenmielinen ”natsi” mutta hän teki minulle hädän hetkellä suuren palveluksen.
Yunnanin vuorimaisemaa
Maantie kulkee huikeiden vuoristomaisemien ohi betonipaalujenkin varassa.
Yhä jylhempää
Mr Murphy on suosiollinen – liikennemerkki jää kuvan reunaan
Asutusta on vaihtelevasti maantien reunalla mutta missään ei niin paljon kuin muualla Kiinassa olen nähnyt.
Maantieltä näkyy tyypillinen moottoritien taukopaikka – busseja on paljon. Samalla mietin, tekeekö minulle uusi bussi ollenkaan taukoa.
Välillä kaistat eriytyvät. Kuvassa pohjoiseen kulkeva moottoritie tunnelin jälkeen.
Ollaan tultu 5 tuntia Kunmingista ja tuskin puolivälissä matkaa.
Sillalta avautuu maisema laaksoon. Asutusta tuskin edes nimeksi.
Ilta-aurinko luo valoja ja varjoja.
Vihdoin yli 6 tuntia Kunmingista ja melkein 9 tuntia lähdöstä on tauko. Parin euron mössö on maukasta, etenkin kun on päivän eka ateria.
Kuvausmahdollisuus taukopaikalla. Oikealla korvaava pienempi bussi.
Viimeinen kuva ennen pimeää. Kuvassa Puer, entinen Simao, teekaupunki. Matkaa tehty kymmenen tuntia. Pikkubussi jättää hajonneen bussin kaksi evakkoa tänne, kaikki muut jatkavat perille.
Perillä. Matka kesti kolmetoista tuntia ja minuutit päälle. Ei siis 8 tuntia. Kuvassa on bussiaseman hotellin hinnasto. Kukaan ei puhu englantia. Otan tämän kuvan näyttääkseni hintaa. Respan tyttö hakee käännösohjelman kännykästä: ”Sinun passilla ei saa yöpyä tässä hotellissa”. Kysyn mihin suuntaan pitää mennä. Minut ohjataan väärään suuntaan.
Määränpää. Kuvasin ennen matkaa karttoja ja ohjeita tänne. Kävelen ensin väärään suuntaan. Liikeneenohjaaja (sellainen elävä ihminen vähän kuin PohjoisKoreassa) hakee puhelimestaan karttaa. En ymmärrä missä olen. Hän ei osaa selittää. Päädymme siihen, että otan taksin. Nainen kertoo taksikuskille ohjeet. Hän ei ymmärrä. Sitten lisää ohjeita. Kuski ajaa hiaasti, sanelee kännykkäänsä ohjauspyyntöjä. Ajetaan, ei löydetä, kunnes yhtäkkiä ollaan perillä. Majapaikassa kukaan ei puhu englantia. Kännykkä kääntää. Yö maksaa 5 euroa. Maksan kaksi. Kaikki on siistiä. Samassa huoneessa on vain omituinen kiinalainen. Saan verhon sängyn eteen. Menen vessaan, ei vessapaperia. Kysyn respasta. Sanovat, että ei ole, hae itse supermarketista. Lähden ulos, löydän kaupan (ns. ”supermarket”). Minimimäärä 2 rullaa. Ostan vodkaa ja grilliherkkuja. Ainakin olen perillä. En vaan tiedä oikein missä.

Siitä sitten seuraavalla kerralla.