Kuka kantaa vastuun matkaopaskirjojen virheistä tai epäselvyyksistä?
 
Minä ainakin kuuntelen, vastaan, reagoin ja korjaan…
 
Mitä tarkoittaa kotimainen matkaopaskirjakustantaja verrattuna käännöskirjoihin? Lähdetään tästä:
 
Sain äskettäin autenttisen lukijapalautteen Budapest-oppaasta:
 
“Kuvassa muuten paras Budapest opaskirja. Kovana Bp-fanina olen lukenut varmaan kaikki ja tämä on ehdoton ykkönen.”
 
Kiitos, lämmittää mieltä!
 
Selailin tänään joitakin Berlitz-oppaita, jotka yleensä herättävät minussa vastenmielisyyttä: pinnallisia värikuvaläpysköitä, joissa kaikki on tiivistetty itsestäänselvyyksiksi. No, ehkä joku tykkää, mutta entäs jos haluat vaikuttaa, haluat korjata, haluat kysyä? Eipä taida tulla vastausta.
 
Berlitziä kääntää Tammi-kustantamo, jonka omistaa ruotsalainen Bonnier. Jokaisen Berlitzin on kirjoittanut joku angloamerikkalainen hemmo, tyyliin John Smith.
 
Miten Tammi tai WSOY tai Otava tai Bonnier pystyy vastaamaan siitä mitä käännöskirjoissa sanotaan? Onko Otavan ylipäällikkö tai WSOY johtaja tai Tammen ylin pomo kykenevä vastaamaan lukijan tiedusteluun? Jos kirjassa on skeidaa, mitä suomalainen kustantamo osaa sanoa?
 
Kuka kantaa vastuun?
 
Minä olen ihan “normaali ihminen” siis siinä mielessä etten ole robotti tai botti tai noreply-meili. Jokainen kommentti tai kehuminen ja jopa kritiikki tulee perille mun aivoihin ja se usein siirtyy mun sormiini ja näppäimistölle. Minä kannan vastuun.
 
Meidän Budapest-oppaassa on yksi ikävä moka, metrokartassa. Siitä on ilmoitettu parissa paikkaa, eikä se ole salaisuus. Koska se on korjattu, sen kanssa voi elää, mutta ero onkin siinä, että suomalainen tuottaja elää koko ajan sen todellisuuden kanssa, missä tämä virhe on. Emme pakene vastuuta.
Lukija saa kuulla siitä, jolloin ei tarvitse ihmetellä. Mutta jos englannista käännetään kirjoja suomeksi, kuka vastaa, jos siellä on virheitä?
 
Kaveri kertoi Berlitzin Pariisi-opaskirjasta (meillä ei ole Pariisia), että kääntäjä oli harmitellut, ettei ole koskaan käynyt Pariisissa. Kuitenkin tämän suomalaisen kääntäjän teksti jäi voimaan Berlitzin Pariisiin. Miten kukaan voi kantaa vastuuta, kun kääntäjä itse ei ole edes käynyt kohteessa? Kuinka hyvin suomalainen kustantaja tuntee käännöskirjan kohteen? Onko suomalainen kustantaja itse käynyt paikan päällä? Tuskin.
 
Meillä kirjoittaja on itse kirjoittanut 100% tekstistä, oman vierailun perusteella. Itse kirjoitan läppärin kanssa jopa museoiden sisällä, samalla kun tarkastelen museohuoneen näkymää.
 
Sen jälkeen voin vastata mihin tahansa kysymykseen, kannan vastuun, tunnustan virheet, jos sellaisia on, ja korjaan ne seuraavaan painokseen. Se on suuri ero käännöskirjojen ja suomalaisen välillä.
 
Sain äsken tämän kommentin:
 
“Kun olin Budapest oppaan kanssa matkassa jäin kaipaamaan kirpputorien ja antikvariaattejen osoitteita. En ole varmaan ainoa joka tykkää raahata jotain roinaa matkoiltaan.”
 
Niin, viesti meni heti perille (minulle). Vaikka uusi painos ei ole vielä ihan näköpiirissä, tuon viestin huomion 100% varmuudella.
 
Suomalainen kustantaja/sarja kommunikoi suoraan suomalaisten lukijoiden kanssa. Myös lukijoiden viestit tulevat perille.
 
Kokeilepa suomalaisena vaikuttaa siihen, mitä Berlitz julkaisee! Tuskin onnistuu.
 
Kirpputorit ja antikvariaat Budapestissa – seuraavan matkan ohjelmassa! Eikä se tule pelkästään kirjaan. Sen lisäksi, että kannan vastuuta itse kirjoista, voin julkaista milloin tahansa päivityksiä, korjauksia tai uutisia Facebookissa tai kirjakohtaisissa blogeissa. Niitä on muuten jo aika paljon julkaistu etenkin Budapestistä. Ja lisää on tulossa!
 
Käyttämällä Suomalaisen Matkaoppaan opaskirjoja, voit olettaa muun muassa:
 
– suora yhteys kirjoittajaan tai ainakin kustantajaan.
– vastauksia kysymyksiin, kommentteja kommentteihin.
– Facebook-sivujen päivityksiä tai uutisia jatkuvalla syötöllä.
– Kirjakohtaisten blogien kuvapainotteisia päivityksiä, lisäyksiä tai laajennuksia.
 
Kokeilepa samaa käännöskirjojen kanssa!